Jaa-a, onko elämää suopotkupallon jälkeen? Vähitellen alkaa arki taas luistamaan ilman hätäilyä suuntaan tai toiseen, muutaman yön vielä potkuilujen jälkeen suopotkupaidat ja sukat vilisivät silmissä ja kovasti olin niitä myymässä.. Nyt on hyvä aika käydä läpi risuja ja ruusuja, mikä meni hyvin ja missä voidaan vielä parantaa, sillä ei edes minun suoritukseni ollut täydellinen (ehkä 10- :))

Koska elämäni on ollut nyt niiin tyhjää, olen ollut valmiina kuin partiolainen tekemään niitä harjoittelijan tyypillisiä tehtäviä eli kantamaan tavaraa paikasta A paikkaan B, hinnoittelemaan yms ja seurannut silmät ja korvat tarkkana muiden työskentelyä, ehkäpä siitä jotain oppia tarttuisi. Asiakkaat katselevat vain vähän kummissaan, mikäs tämä ylimääräinen emäntä tässä on, pitäisi ilmeisesti kirjoittaa otsaan, jotta "harjoittelija". Asiakkaitten kanssa kommunikoiminen on lieväsi sanoen hankalaa tällaisessa yrityksessä, kun ei tiedä vastausta välillä hyvin yksinkertaiselta kuulostavaan kysymykseen, kuten no, mitäs teillä on täällä tekemistä, mitä kalastuslupa maksaa, minkälaista siideriä löytyy, minkälaisia saunoja teillä on, milloin on istutettu kalaa järveen, milloin tämä on rakennettu yms yms. Sain jo yhdellä napinpainalluksella kassakoneenkin jumittumaan, saatoin nähdä jo naamani punoittavan vienon ruusunpunaisena:/

Seuraavan vuoden ilmoittautumisia suopotkupalloon on tullut jo runsaasti ja niihin käydään käsiksi hetimmiten, jotta joukkueet pääsevät jo hyvissä ajoin harjoittelemaan, vielähän on kesää jäljellä!