Johan se kesä lopultakin tänne susirajallekin tuli, meni elokuun puolelle ennenkuin meikäläinenkin sai vähän rusketusta pintaan. No, onneksi Suomen kesä on kuitenkin edes vähäluminen:)

Töissä olen näinä parina viikkona parhaani mukaan vastaillut kaikille, jotka ovat vaivautuneet laittamaan palautetta suopotkupalloon liittyen. On ollut ilo huomata, miten intohimoisesti monet suhtautuvat tähän hulluun lajiin ja antavat kehitysehdotuksia. Hyvääkin voi aina parantaa:) Olen myös kysellyt palautetta mm. yhteistyökumppaneilta. Palaute on sitten jaettu eri osa-alueisiin ja herrat suuressa viisaudessaan visioivat, miten tapahtumaa kehitetään jatkossa. Uusia ilmoittautumisia ensi vuoden suopotkupalloon ja umpihankipotkupalloon on tippunut tasaiseen tahtiin ja olen sitten päivitellyt listoja sen mukaan, tungosta näyttää olevan..

Helle meinasi aiheuttaa toimistolla kuumia aaltoja, mutta onneksi varastosta löytyi uutuuttaan kiiltelevä ilmastointilaite, joka nyt puhaltaa viilentävää ilmaa työn puurtajille. Välillä on kevennetty tunnelmaa kaikenlaisella höpötyksellä, on hauska, kun töissä on niin erilaisia tyyppejä ja jokainen on omanlaisensa persoona. Enää kolmisen viikkoa jäljellä, mitenkähän ne aikovat tulla toimeen ilman minua, hmmm..:)

Jaa-a, onko elämää suopotkupallon jälkeen? Vähitellen alkaa arki taas luistamaan ilman hätäilyä suuntaan tai toiseen, muutaman yön vielä potkuilujen jälkeen suopotkupaidat ja sukat vilisivät silmissä ja kovasti olin niitä myymässä.. Nyt on hyvä aika käydä läpi risuja ja ruusuja, mikä meni hyvin ja missä voidaan vielä parantaa, sillä ei edes minun suoritukseni ollut täydellinen (ehkä 10- :))

Koska elämäni on ollut nyt niiin tyhjää, olen ollut valmiina kuin partiolainen tekemään niitä harjoittelijan tyypillisiä tehtäviä eli kantamaan tavaraa paikasta A paikkaan B, hinnoittelemaan yms ja seurannut silmät ja korvat tarkkana muiden työskentelyä, ehkäpä siitä jotain oppia tarttuisi. Asiakkaat katselevat vain vähän kummissaan, mikäs tämä ylimääräinen emäntä tässä on, pitäisi ilmeisesti kirjoittaa otsaan, jotta "harjoittelija". Asiakkaitten kanssa kommunikoiminen on lieväsi sanoen hankalaa tällaisessa yrityksessä, kun ei tiedä vastausta välillä hyvin yksinkertaiselta kuulostavaan kysymykseen, kuten no, mitäs teillä on täällä tekemistä, mitä kalastuslupa maksaa, minkälaista siideriä löytyy, minkälaisia saunoja teillä on, milloin on istutettu kalaa järveen, milloin tämä on rakennettu yms yms. Sain jo yhdellä napinpainalluksella kassakoneenkin jumittumaan, saatoin nähdä jo naamani punoittavan vienon ruusunpunaisena:/

Seuraavan vuoden ilmoittautumisia suopotkupalloon on tullut jo runsaasti ja niihin käydään käsiksi hetimmiten, jotta joukkueet pääsevät jo hyvissä ajoin harjoittelemaan, vielähän on kesää jäljellä!

No, huhhuh. Mitäpä muuta voisi sanoa tästä suopotkupallohuipentumasta, on se vaan niin hullua menoa, jotta! Alkuviikosta kaikenlainen järjestelyhomma vaan kiihtyi ja unohtuneita hommia vielä väsäiltiin ja unohettiin taas toisia juttuja. Torstaiaamuna se sitten alkoi ja sama hulina jatkui sunnuntai-iltaan asti. 91 työtuntia kertyi meikäläisen plakkariin ja kyllä siinä alkoi olla jo zombiemainen olo jo alkuvaiheessa:O

Joukkueet olivat panostaneet asuihinsa mitä erilaisimmin hilavitkuttimin ja rekvisiitoin, olikohan noita suunniteltu jo koko edellinen vuosi vai lyöty kasaan edellisenä iltana äetin vaatekaapista:) Pyörin mm. paitamyynnissä, jossa paidat jopa revittiin myyjien päältä, juoksentelin toimittamassa asioita ympäriiinsä kumisaappaat välillä suota myöten viistäen, paimensin VIP-porukoita tyylikkäästi niissä samoissa soisissa kumppareissa ja pirteän punaisessa sadetakissa, kiroilin kisatoimistossa uutta hienoa läppäriä, joka ei meinannut haluta toimia yhteistyössä yms. Ja illat sitten yritin muistella mitä olin luvannut erinäisille immeisille luvata toimittaa seuraavaksi päiväksi, välillä kuuntelin haukkuja naama punaisena ärjyviltä ihkuilta asiakkailta ("Etko sinä tiedä kuka minä olen!" ja enhän minä raukka tiennyt...), laskin mitaleita ja pystejä (päätin myöntää ne kaikki itselleni hyvin tehdystä suosihteerikön työstä, n. 300 mitalia ja 18 pystiä:)), päivittelin nettisivuja ja välillä heitettiin tietysti läppää, että kenellä väsyttää eniten.. Swamp Rockista ehdin naatiskella torstaina 10 minuuttia, Maija Vilkkumaa lauloi ihan terhakkaasti.

Sunnuntai oli kyllä suloinen päivä, hengissä selvittiin ja suurin osa porukasta varmasti tyytyväisiä. Sinivuokkoja ei paljon työllistetty, mistä saatiinkin kiitosta ja tapaturmia oli vähempi kuin edellisenä vuonna, siihen saattoi olla vaikutusta pienellä lempeällä kesäsateella, joka jatkui ja jatkui ja jatkui... Ensi vuodeksi täytyy tilata jo hyvissä ajoin parempaa säätä, ettei mene uintikilpailuksi koko touhu:) Nyt sitten alkaa jälkimaininkien selvittely, mikä sekin on mielenkiintoista, toivottavasti saadaan paljon hyvää ja asiallista palautetta, ensi vuoden ilmoittautumisetkin taitaa olla jo tehty ja mökit meni jo, suomalainen on uskollinen ja suohullu, ilmeisesti:)

Eiku etiäpäin, sano mummo umpihangessa, vai miten se meni. Viime viikko oli ilmeisesti niin rankka ja muistinmenetystä aiheuttava, etten muista siitä enää mitään, varhaisiän dementia alkaa vaivat jo näin nuorta ja hehkeää naisihmistä parhaassa kukoistuksessaan:) No, tulihan sitä jotain tehtyäkin, VIP:eille sun muille vieraille on askarreltu, laminoitu, leikattu ja liimattu omat läpyskät, joita kanniskellaan kaulassa ja kaikenlaista informaatiota levitetty maailmalle. Puhuin jonkin Saksan televisiokanavan ihmisen kanssa ja ilmeisesti pääsimme yhteisymmärrykseen käsiteltävästä asiasta eli suopotkupallo on peruttu tänä vuonna harjoittelijan kämmättyä koko operaation! Ei vaan palloilut tulee olemaan paremmat kuin koskaan, jos se minusta vaan on kiinni (ja onhan siellä noin sata talkoolaistakin tietysti...)

Aikatauluja pakerretaan, väännellään ja käännellään kuka on missä ja milloin ja kenen kanssa ja ketä syytetään, jos homma ei toimi (harjoittelijaparkaa tietysti;)) Postissa olen juossut harva se päivä lähettämässä paitoja niitä himoitseville ja askartelutarvikkeita etsimässä, kaulapasseihin kuluu muutama kilometri narua... Kaikille jaettava ohjelmakatalogi alkaa löytää muotonsa ja mainostajat paikkansa. Kuulinpa, että pääsen paimentamaan Suomen neitosiakin, kumma juttu, olisi luullut, että pomot olisivat omineet näinkin houkuttelevan jopin itselleen..

Jännityksellä odotamme, toivotaan hyviä säitä!

Elämä on laiffii:) Hupsista, minnekäs se taas yksi viikko livahti, tässähän nuoruus kuluu ihan tietämättään.  Tämän viikon olen istunut niin visusti toimiston penkissä silimät näyttöä tuijottaen, että kohta on takamus  kasvanut penkkiin kiinni. Maailmalle on lähtenyt otteluohjelma, joka on herättänyt joitakin kauniita kiitoksia tai sitten vähemmän ihastunutta palautetta, kaikkie ei voe miellyttää, kummallista kyllä..

Puhelimeen olen vastaillut siihen malliin, että aina puhelun jälkeen on mietittävä uusiksi, mitäs sitä olikaan sitä ennen työn alla. Järjestyksenvalvonta-asiat elää vielä, istuin kokouksessa järkkäriksi tulevien kanssa ja vastailin pokkana yleisön kysymyksiin, kun pomoni livahti puhelimeen, yllätysyllätys, toivottavasti osasin olla tarpeeksi uskottava... Suolla kävin sitten myöskin tutustumassa ja hyvältähän siellä näyttää, saunoja ja pitkospuita on uusittu, kyllähän siellä kelpaa nyt rämpiä pallon perässä ja käydä välillä saunottelemassa. Yksinäinen kengänraato oli suolammen reunalla, toivottavasti sen omistaja ei ollut uponnut suohon viime kesänä huomaamatta:)

Olen ollut aistivinani, että alan kuulua jo kalustoon, koska välillä yksi jos toinenkin tuulettelee tunteitaan toimistolla, mikä on tietenkin ihan normaalia. Kun on monta kokkia samaa soppaa hämmentämässä, niin sotkuahan siitä aika ajoin tulee:) Itselläni meinas mennä herne nenään, kun päivitin nettisivuja ja yhdellä napin painalluksella kaikki sitten hävisi jonnekin minne päivä ei paista, siinä meni pari tuntia elämästä ja aivan turhaan. Soitin sitten päivitysfirmaan ja siellä näppärästi viidessä minuutissa hoidettiin homma, joten päätin, että tästä lähtien yritän käyttää aivojani hieman useammin eikä lisämuistikaan olisi pahitteeksi...

Suunnittelimme myös hyvin tärkeiden henkilöiden ohjelmaa, meikäläinenkin pääsee emännöintihommiin ja mitähän siitä sitten tulee, saas nähdä. Iltapukuostoksille kai tässä pitäis lähteä vai laittaisinko ihan sen suomalaisen naisen jokapaikan asun eli tuulipuvun.. Pääsin myös verestämään norsken taitojani, oli tullut asiakkaita Norjasta asti ja minä kyllä ymmärsin mitä hän sanoi, mutta se jää ikuiseksi arvoitukseksi ymmärsikö hän minua, akkurat:)

Ja tämähän on ollut vasta lämmittelyä, enää viikko ja sitten ollaan jo tosi lähellä koitosta!